Jalat_tekstill

tiistai 31. lokakuuta 2017

Hääpuku löytyi!


Ah, vihdoin oli hetki aikaa muistella kesäkuun lopulla vietettyä kaasoilupäivää. Iik, oli niin ihana päivä! Autoilimme aamupäivällä aurinkoisessa säässä kaasoni J:n kanssa kohti Helsinkiä (La la landin soundtrack soi muuten mennessä ja tullessa, hihi). Itse en osannut päivältä muuta odottaa, eikä minulle kerrottukaan, kuin että kävisimme tutkailemassa kahta hääpukuliikettä. Ajan olin varannut vain Niinattaresta.

Salamyhkäinen kaasoni vei minua päivän aikana paikasta toiseen ja ojensi mystisiä tehtäväkortteja. Ratikkamatka vei meidät ensin Töölöön Café Tin Tin Tangoon. Hurmaavassa kahvilassa nautimme mansikka-ananassmoothiet, ja sain mietiskellä ensimmäistä tehtävää. En voi valitettavasti kertoa tehtävien sisällöstä, mutta niistä taidan kuulla myöhemmin...


Olin varannut pari viikkoa aikaisemmin sovitusajan Niinattaresta. Budjetiksi olin määritellyt n. 500 euroa, ja halusin puvun, joka olisi tarpeeksi kevyt tanssimiseen. Tässä pinterestistä löydettyjä kuvia mekoista, joiden tyylistä tykkään.
 

Meitä avustanut myyjätär kehotti kokeilemaan rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja, ja kasasimmekin melkoisesti soviteltavia mekkoja. Ensimmäisenä kokeilin satiinista, vartalonmyötäistä merenneitopukua. Näytin puvussa kieltämättä aika kivalta, mutta se tuntui painavalta, eikä ollenkaan sellaiselta, mistä olin haaveillut. Kokeilin istuvia, liehuvia ja pitsisiä pukuja, olkaimia, olkaimettomia, v-aukkoa ja sydämenmuotoista pääntietä. Kokeilin tietty myös sitä huntuakin...siinä vaiheessa alkoi jo vähän itkettää liikutuksesta, kun alkoi toden teolla tajuta, että naimisiin olen rakkaani kanssa ihan OIKEASTI menossa. J kuvasi minua suosikkipuvuissani. Yksi oli selvästi yli muiden. Ihanan kevyt päällä ja minunnäköiseni. Puku varattiin minulle päiväksi. Täytyy sanoa, että Niinattaressa sai aivan upeaa palvelua!

Päivä jatkui lounaalla American dinerissa. Valitsimme listalta isot salaatit. J himoitsi myös pirtelöä 🙂. Tutustuin kaasooni muutama vuosi sitten kuoroharrastuksen parissa. Meitä yhdistää harrastuksen lisäksi myös ammatti ja epämääräinen kiinnostus tverkkaamiseen ja improvisoituun kreisibailaamiseen. Ihana tyyppi! Mieskaaso ei vieläkään taida olla kovin yleinen. Ainakin hääpukuliikkeissä J:tä luultiin ensin minun sulhasekseni ja sitten luultiin, että minä olen kaaso jne. Tämä päivä osoitti, etten olisi voinut kaasoani paremmin valita ❤️. 



Olin aina halunnut käydä Kauniissa morsiamessa. En ollut varma, löytyisikö sieltä budjettiini sopivaa pukua, mutta astuimme rohkeasti sisään. Jouduimme hetken odottamaan vuoroamme, koska liike on pieni, ja ajanvarausta siellä ei ole. Jostain syystä minua jännitti kovasti. Omistaja on alan rautainen ammattilainen, ja hän ei yhtään säästellyt sanojaan, kun aioin ruveta pukemaan sovitusta varten jalkaani nudenvärisiä lahkeellisia aluspöksyjä. Tiedättekö, sellaiset lahkeelliset ”seksipöksyt”, joiden tarkoitus on siloittaa muhkuroita tai estää sisäreisien hinkkaantuminen? No, sellaisia en kuulemma hääpäivänä todellakaan saa jalkaani laittaa, vaan minulle pitää valita vartalooni sopiva hääpuku. 🙂
Budjettiini sopivia kevyitä pukuja löytyi useita. Kun puin ylleni viimeisen puvun ja sen pääntietä vähän muutettiin, en voinut lopettaa peiliin tuijottamista ja helman hypistelyä. J: kin arveli, että taidan tykätä siitä, kun pyörin peilien edessä ja heiluttelin helmoja. Vaikka vain katsella piti, päädyin maksamaan puvusta etumaksun. Minulla on puku! Keväällä tai alkukesästä vien puvun ompelijalle muutostöitä varten. Pukuuni tarvitsen vielä myös yhden asusteen.

Päivän lopuksi kaasoni vei minut vielä kuppikakkukahville Brooklyniin. Voi, suklaakuppikakku vei kielen mennessään! Paikka on muutenkin aivan ihanasti sisustettu. Viimeisen tehtävän tehtyäni lähdimme takaisin kohti kaasoni kotia, missä N olikin viettänyt omaa laatuaikaa 😉 .



maanantai 23. lokakuuta 2017

Back in business!



Edellisestä viestistä onkin jo hurahtanut tovi. Kävi nimittäin niin, että tuli tehtyä yllättäen talokaupat ja nyt ollaan oltu rempan pyörteissä. Hääsuunnittelu on jäänyt hetkellisesti sivuun, mutta ei hätää, pian arki taas palaa uomiinsa. Yllä oleva tapetti laitettiin keittiöön. Pakko oli laittaa kuva, kun se on niin söpö tapetti ;)

Lasten synttäriviikonlopun takia Love me do -häämessut ja Hääblogimiittikin jäivät harmittavasti väliin. Olemme sentään hiukan ehtineet suunnitella keväistä Tallinnanmatkaa. Alunperin piti lähteä ostamaan N:lle pukua bestmanin kera, mutta nyt näyttää siltä, että koko hääsuunnittelukomppania on lähdössä matkaan. Samalla sitten voidaan tehdä muitakin kuin pelkkiä pukuostoksia. Tallinnasta tai laivalta voisi ostaa esim. skumpat ja vahvemmat alkoholit. Aiomme tarjota vieraille muutamia erimakuisia booleja. Booleille on muutamat astiatkin jo ostettu. Palataan pian!



tiistai 1. elokuuta 2017

Hurraa! Alle vuosi häihin.



Enää vajaa vuosi suunnitteluaikaa. Kävimme juhlistamassa kihlajaispäivää Tampereella. Samalla vietiin lukko Patosillalle, koska siitä on aina salaa haaveiltu. Seuraavana päivänä käytiin katsastamassa tuleva vihkipaikka kaason ja bestmanin kanssa. Oli kivaa kuulla heidän visionsa siitä, missä kohti vihkimistä olisi kiva todistaa. Laitetaan sitten myöhemmin kuvia mahdollisesta vihkipaikasta. Juhlapaikalle ei päästy, koska siellä oli hääkoristelut menossa. Ohi kuitenkin hurautettiin. Tulossa myös morsiamen onnistunut hääpuvunmetsästys -stoori.


Puku

Olen katsellut netistä erilaisia miesten häätyylejä ja pikkuhiljaa oma tyylikin on alkanut hahmottumaan. En ole juuri ennen pitänyt rusetteja, mutta häihin se sopii varmasti. Puku ei saa olla liian muodollinen, koska kyseessä on latohäät. Henkselit toisivat asuun rentoa tunnelmaa ja mielessä on jo nettikauppa, josta aion tilata nahkaiset henkselit. En halua sellaisia, jotka menevät heti rikki.

Tässäpä fanittamiani tyylejä:


Tässä nahkaiset henkselit. Muuten värit eivät osu kohdalleen vaikka tyyli kivalta näyttääkin.



Rusetti voisi hyvin olla kukallinen tai, jos rusetti on yksivärinen, niin paita voisi olla kukallinen.



Ruutupaita voisi sopia latohäätunnelmaan.





Oikeanpuoleisessa kuvassa on kiva tyyli kaikkiaan. Kengätkin ovat mageet.

Puvun värinä sininen tai musta sopisi minulle parhaiten. En kuitenkaan halua näyttää liian Bondilta, vaan leikitellä enemmän väreillä. Latohäihin voisi sopia myös takiton tyyli, mutta haluan ehdottomasti takin jonka voin sitten meiningeissä riisua pois. Charmikas, tyylikäs, mutta ei tylsä!

-N-

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Supersöpöt kengät



Koska vihkiseremoniamme on toivottavasti suosiollisten säiden armosta ulkosalla, en ajatellut panostaa hääkenkiini rahallisesti kovinkaan paljoa. Halusin löytää kengät, jotka olisivat matalat, balleriinatyyppiset ja mukavat, mutta kauniit. Kengillä voisi sitten tanssia huoletta koko päivän eikä murehtia vaikkapa ruohotahroista kalliissa satiinikorkkareissa.

Shoppailureissulla ne sitten osuivat silmään Din skossa. Hintaa huimat kympin ja pohjalliset päälle. Rakastan vaaleanpunaista, enkä arkaillut kokeilla ihania pitsiballeriinoja. Ei kai hääkenkien ole pakko valkoiset olla?


                                                -S-